Salaperäisen merikuhakäärmeen tarina

Pienessä kylässä meren rannalla asui kiltti olento nimeltä Merikuhakäärme. Se oli kaunis, lohikäärmeen kaltainen olento, joka rakasti auttaa muita. Eräänä aurinkoisena aamuna pieni vaaleatukkainen eurooppalainen tyttö huomasi Merikuhakäärmeen kaukaa. Hän oli utelias ja vilkutti olennolle, joka vilkutti ujosti takaisin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Merikuhakäärme uskalsi näyttäytyä jollekulle.

Merikuhakäärme oli aina asunut syvänmeren äärellä ja tarkkaillut kyläläisiä etäältä. Se rakasti nähdä heidät onnellisina ja jätti usein rannalle lahjoja, kuten kiiltäviä simpukankuoria. Eräänä päivänä pikkutyttö löysi kauniin simpukankuoren ja tiesi, että sen täytyi olla Merikuhakäärmeeltä. Hän päätti jättää vastineeksi kukan, toivoen voivansa kiittää salaperäistä olentoa. Tästä pienestä eleestä alkoi ystävyys tytön ja Merikuhakäärmeen välillä.

Vaikka Merikuhakäärme auttoi mielellään, se tuntui joskus yksinäiseltä. Se kaipasi ystävää, joka todella ymmärtäisi sitä. Pienen tytön ystävällisyys lämmitti sen sydäntä ja sai sen tuntemaan itsensä vähemmän yksinäiseksi. Joka kerta, kun tyttö jätti lahjan, Merikuhakäärme tunsi ilon värähdyksen. Se halusi kuulua kylään, mutta oli vielä liian ujo lähestyäkseen.

Eräänä päivänä tyttö kokosi ystävänsä ja kertoi heille Merikuhakäärmeestä. Yhdessä he päättivät jättää rannalle suuren, värikkään maalauksen. Merikuhakäärme oli niin liikuttunut heidän ystävällisyydestään, että se vihdoin uskalsi tulla lähemmäs. Lapset hurrasivat ja ottivat sen avosylin vastaan. Siitä päivästä lähtien Merikuhakäärme ei ollut enää salaisuus, vaan kaikkien rakas ystävä.